Aina mä menetän kaiken tärkeen mun elämäs.
Mul ei oo enää syytä elää.
Menetin sen ainoon syyn miks mä jaksoin herätä aamusin.
Menetin sen ainoon syyn miks mä jaksoin herätä aamusin.
Tää tuntuu kauheen väärältä.
Ei tälläst saa tapahtuu.
Tuntuu et mult ois revitty sydän rinnast ja paiskattu maahan.
Muhun sattuu ihan kauheesti.
Kaipaan sitä tunnetta mikä mul on ku antti on mun vieres.
Tuntuu turvalliselta ja tärkeeltä.
Mut nyt mul ei oo mitää.
Olin vaa aidosti rakastunu.
Mä tiiän et mä tein väärin anttii kohtaa
mut se vois ajatella et mul on oikeesti vaikeeta vaik se ei näytä siltä.
Se vois luottaa muhun kun mä sanon et mä LUPAAN etten tee ittelleni enää mitää.
Mä oikeesti tarkotin sitä etten tee.
Enkä tehny.
Ainakaa mitää vakavaa.
Haluun vaa pyytää anteeks.
Anteeks sitä et mä oon niin vaikee, etten mä osaa olla normaali ihminen,
Tiiän et oon huono ihminen mut mä oikeesti yritän, yritän olla parempi.
