Nää ahdistuskohtaukset vie mult järjen.
En saa kunnol henkee ja tuntuu et seinät kaatuu päälle.
Häädettii sitte tunnilt pois ku en pystyny olemaa siellä.
Opettajat odottaa mult kympin arvost suoritusta.
Ne vois ottaa mun sairauden huomioon
En mäkää kaikkee pysty.
Oon vaa ihminen.
Tää ottaa oikeesti koville ku ei pysty elämää normaalisti.
En pysty käymää kunnol kouluu , tai olemaa jossain julkisis paikois.
Ärsyttää ku jotkut valittaa ihan pienist asioist.
Niille vois antaa ees päiväks jonkuu ison taakan kannettavaks et ne tietäis mitä paha olo oikeesti on .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti