Haluisin huumeita , se hyvänolon tunne minkä se tuottaa ois tosi kiva kokee
pääsis ees hetkeks täst paskast eroo...
mut se mist niitä sit sais ni ois vähä auki



oon oikeesti ollu ihan paskana nyt pari päivää ku jätkä jätti, koko ajan vedet silmis
mul on vaa kauhee ikävä sitä ....
se ei tajuu kuinka paljon se mua satuttaa
iltasin itken itteni unee ja mietin sitä
yöl herään ja itken
aamul ku kävelen oottamaa bussii ni itken
ja koulus ku nään sen
ei täst tuu mitää...

muhun ei oo koskaa sattunu näin paljoo oikeesti..
yks ilta mietin jopa itsarii ku en jaksanu sitä kipuu enää..
onneks sit nukahin ja ei aamul sattunu enää niin paljoo

läski
läski
läski
läski
älä syö
laihduta


välil mietin et ihme et mahun ees tähä maailmaa.
Oon liian iso

haluun laihtuu ja nopeesti

terve !

Tänää taas tällänen kamala päivä..
Aamul oli viel kaikki iha ookoo mut nyt taas masentaa normaalii enemmä : (
ehkä mun ois parempi jossaa muual ::(

Kaikki on ohi, näänkö edes huomista
Yksin pitäs jaksaa mutten tiedä tulevasta
Taakka vaan painaa, ihan joka suunnasta
Olisko helpompaa kuolleena
Vastausta etsin, uudestaan 

äh ei täst tuu yhtää mitää
miks ees yrittää ku mikää ei onnistu ?
Miks en vaa voi lähtee pois ?

Mä tarvin vaan rauhaa, kaiken muun haluun unohtaa
Mut ei tulosta, ei muutosta, mitä haluan 

 

Ku katot mun silmii, voit nähdä kuinka kärsin.

moi taaas !

Enpä oo pitkään aikaan kirjotellu kun en oo ollu maisemis.

Olin paikas missä mua voidaan auttaa.
No, pääsin pois ja nyt oon taas pohjal...

Tuntuu siltä et ei oo enää mitää menetettävää et ei ois mitään välii vaik lähtisinki pois.

Et kenelläkää ei tulis ikävä.

Koulussakaa en pysty keskittyy.

Mun parantumista ei todellakaan auta se et koulus ihmisii tulee vastaan hihat ylhääl ja viiltoi kädes.
Se on oikeesti ahdistavaa et ihmiset ei tajuu et ne omal käytöksellää voi satuttaa jotain toista niin paljon.

aamut ja yät koko 24 tuntia
menee miettiessä et haluu pois koko maailmasta

:(
huoh





mä uhrasin kaiken, katso mitä teen,
tää johti masennukseen,
elämäni ilon multa veit,
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin