moi taaas !
Enpä oo pitkään aikaan kirjotellu kun en oo ollu maisemis.
Olin paikas missä mua voidaan auttaa.
No, pääsin pois ja nyt oon taas pohjal...
Tuntuu siltä et ei oo enää mitää menetettävää et ei ois mitään välii vaik lähtisinki pois.
Et kenelläkää ei tulis ikävä.
Koulussakaa en pysty keskittyy.
Mun parantumista ei todellakaan auta se et koulus ihmisii tulee vastaan hihat ylhääl ja viiltoi kädes.
Se on oikeesti ahdistavaa et ihmiset ei tajuu et ne omal käytöksellää voi satuttaa jotain toista niin paljon.
aamut ja yät koko 24 tuntia
menee miettiessä et haluu pois koko maailmasta
:(
huoh
mä uhrasin kaiken, katso mitä teen,
tää johti masennukseen,
elämäni ilon multa veit,
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti