Nyt on se aika ku mä unohdan mun menneisyyteni ja katson eteenpäin.
Mä oon parantunu.
Vihdoin mä voin myöntää sen.
Elämä kulkee taas ylämäkee :-)
Kaikki on hyvin.
Miksen mä uskonu kun mulle sanottii et mä selviin ?

Mä olin vahva ja mä jaksoin.
Mun elämänhalu on tullu takasin.
Siitä mä voin kiittää ainoastaan mun perhettä , ystävii mut kaikist eniten tiaa !
Kiitos ku ootte jaksanu tukee ja auttaa mut yli niist kaikist pahoist hetkist ! :)

Enää mun ei tarvii murehtii niitä pienii ja ehkä turhiaki asioita, koska mä pystyn jättämää ne taakse.
Mä pystyn jatkamaa eteenpäin. 


 Tietty välil tulee niit huonoi päivii , mut ne kuuluu elämä.

Ei mun tarvii lähtee pois.

Ei. koska mut on luotu elämään !